Luomubroilerin elämää – munasta lautaselle

Kaupan hyllystä löytyy L’uomu Nokan Rottinkirintaa ja Juoksujalkaa. Mistä se on tullut?

Luomuemolintutilalla munitaan muna

Tanskalaisella luomutilalla on kukoilla ja kanoilla hyvät oltavat. Ne noudattavat kanamaista elämää, syövät luomurehua, ulkoilevat ja kukon hedelmöitettyä kanat, saadaan haudottavaksi muna. Se pakataan munakennoon ja lastataan hyvin lämmitettyyn rekkaan ja kuljetetaan Suomeen.

Toistaiseksi Suomessa ei ole omaa poikastuotantoa. Tanskassa luomusiipikarjantuotanto on monta askelta meitä edellä, joten heidän osaamistaan hyödyntämällä pääsemme alkuun.

Hautomosta tilalle

Rekka saapuu Huittisiin, missä lämpimissä tiloissa siirretään munakennot hautomoon. Automatiikka valvoo lämpöä ja kosteutta, jotta hautomisolosuhteet ovat parhaat mahdolliset. Kertovat hautomossa huomanneensa, että nämä luomubroileriuntuvikot ovat vilkkaita heti munasta päästyään tavanomaisiin broileriuntuvikkoihin verrattuna. Lisäksi luomu-­‐untuvikot kuoriutuvat hyvin. Elinvoimaisiakin ovat, sillä toistaiseksi alle 0,5 % on kuollut kuoriutumisen jälkeen. Vakiintuneena, siedettävänä tasona pidetään noin kahta prosenttia.

Pienen untuvikon pitää päästä uudelle kotitilalle mahdollisimman nopeasti. Niinpä untuvikot lajitellaan heti kukkoihin ja kanoihin ja pakataan laatikoihin. Pimeä laatikko rauhoittaa.

Päivänvanhan untuvikon matka kotitilalle sujuu lämmitetyssä rekassa. Kasvattajat ovat lähellä, joten parissa tunnissa matka on taitettu.

Ensiaskelet kotitilalla

Ennen uuden poikaserän saapumista kotitilalla on puhdistettu kanala ja laitettu paikat lämpimiksi. Lattialla on uusi kerros sahanpurua tai kuiviketurvetta. Kanalan pitää olla aivan kuiva ja lämmin. Märkä ja veto ei sovi pienelle untuvikolle, jonka höyhenpuku ei vielä paljon lämmitä. Saapumispäivän aamuna termostaatti säädetään noin 32-­‐35 asteeseen. Hyvin siinä ihminenkin tarkenee tipuja opastamaan.

Kuvassa kaksi päivää vanhat untuvikot ovat jo tutustuneet uuteen kotiinsa houkutuspaperin ulkopuolella. Houkutuspaperi näkyy sinisenä kunnes se hajoaa.

Pienen pieni, vain noin 35-­‐40 g painava untuvikko laitetaan kanalan lattialle houkutuspaperiksi kutsutun paperin päälle. Paperilla on valmiina untuvikolle sopivaa rehua ja vesitippa on noin 20 cm päässä. Untuvikon vararavinto riittää noin kolmeksi päiväksi, sinä aikana sen tulee oppia syömään ja juomaan. Nämä jo ensimmäisestä piipityksestä vilkkaiksi ja reippaiksi osoittautuneet tiput ovat nopeita oppimaan.

Ensimmäisen viikon aikana luomubroilerinkasvattaja on kuin palomies, jatkuvassa valmiudessa varmistaakseen tipujen hyvinvoinnin. Ihmisen kulkiessa parven seassa, tiput vähitellen oppivat ihmisen läsnäoloon. Silloin ihminen voi havainnoida parvia ja tarvittaessa nostaa tipun vesitipan ääreen, jos vaikuttaa siltä, että pieni ihmisen puuttuminen asiaan tarvitaan. Lämmintä pitää edelleen olla noin 30 astetta. Talvipakkasilla pitääkin kanalan ovet avata varovasti, että tuulikaapista ei tule kylmää ilmaa lämpimälle puolelle. Veto saa parven äkkiä kerääntymään kasaan, jolloin on vaarana, että alimmaiset saavat liikaa lämpöä – ja pusertuvat painon alla.

Ruokailua ja touhuilua

Kuvassa näkyy kaksi päivää vanhojen untuvikkojen kertyminen ruokakulhojen ympärille. Nämä oppivat nopeasti mistä ruoja ja juoma löytyvät.

Alkuvaiheesta selvittyään hentoiset untuvikot alkavat muuttua tipuiksi. Parin kolmen viikon ikäinen alkaa näyttä jo kanalta. Päivät kuluvat syöden, touhuten ja nukkuen. Kesällä kanalaan tuleva auringonvalo rytmittää päivää, mutta syksyn tullen sähkövalaistus toimii päivän paisteena. Vähintään 8 tunnin yöunet tarvitaan hyvään kasvamiseen.

Kaikilla luomubroilereita kasvattavilla on kokemusta tavanomaisesta siipikarjasta. Yhdellä oli kalkkunoita, toisella broilereita ja kolmannella luomuna munivia kanoja. Erot aikaisempiin ovat olleet selviä.

Vilkkaita ovat, on kaikkien yhteinen kommentti eroista aikaisempaan.

Luomubroileritiput tutkivat jatkuvasti ympäristöään. Touhua seuratessa näyttää siltä kuin aina jossain kohtaa olisi juoksukisat menossa. Erilaisten virikkeiden keksiminen onkin tärkeää, että uteliaisuus ja energisyys kohdistuu johonkin tekemiseen, eikä parvessa häiriökäyttäytymiseen.

Palloja, tikkaita, keinuja – konstit on monet

Kuvassa kaksi päivää vanhojen untuvikkojen uusi koti sähkövalaistuksessa.

Uteliaille tulisi tarjota jatkuvasti jotain uutta tutkittavaa. Esimerkiksi yhdellä tilalla tipujen sekaan heitettiin sählypalloja. Ensin pallon ympärille muodostui kuin viivoittimella vedetty metrin ”turvaväli” ja ympyrän muotoisessa ringissä oli noin 200 uteliasta. Piipitys vain kävi, mutta aluksi kukaan ei tohtinut lähestyä kummallisuutta. Seuraavalla kerralla kanalaan tullessa pallot olivat jo liikkuneet, mutta vielä ei ehditty nähdä, että miten se tapahtui.

Yksi kasvattaja kertoi jättäneensä työkalupakin auki kanalan lattialle siksi ajaksi, että ehti hakea unohtuneen työkalun. Takaisin tullessa pakista oli kaikki holkit hävinneet. Iloinen meteli vain kuului, kun tipu juoksi hylsy nokassa, niska kenossa.

Yhdellä tilalla kasvattaja jätti A-­‐tikkaat kanalan lattialle, että ovat sitten helpommin saatavilla kun tarvitaan. Kuinka ollakaan, pienen pienet tiput keksivät, että mainio kiipeilyteline.

Kyllä vähän ihmettelin kun huomasin, että siellä sitä ollaan toiseksi ylimmällä rapulla, kertoo kasvattaja. Merkkejä vierailuista oli myös ylimmällä rappusella.

Yhdellä tilalla suosikkileluksi on muodostunut lintuvaaka, joka on kanalassa vain noin 5 cm lattiasta ylöspäin. Tiput hyppivät siihen ja saavat vaa’an heilumaan kuin keinun ikään. Parin sadan keinujan touhuja seuratessa voi vain ihmetellä miten ne osaavatkin huolehtia kukin omasta vuorostaan. Nokkimisjärjestys on hyvin luontainen käytöstapa näillä -­‐ ja se näkyy.

Ulkoilun riemua

Kuvassa noin kuusi viikkoinen luomubroileri ulkoilemassa pensaikon suojassa.

Kesällä kasvaneet tiput ulkoilivat. Onneksi oli lämmin kesä ja aurinkoa, joka houkutteli reippaat ulos. Ensimmäisenä päivänä tosin tiput jäivät vain ovelle tarkkailemaan, mutta toisena päivänä oli jo iso osa parvesta pihalla. Yhdellä tilalla osa laitumesta oli metsässä. Varvikossa kuhisi kun pienet tiput innolla tutustuivat lukuisiin kivoihin piilopaikkoihin. Kuusen oksien alla oli selkeästi yksi suosituimmista paikoista – ja eikös vain joku reipas hypännyt oksillekin.

Kasvattaja kertoo, että iltaisin piti kyllä olla tarkkana, että puiden ja varvikoiden alta tuli kaikki ohjattua kanalaan yöksi. Yksinäinen pikku tipu on vähän liian helppo saalis yöllisille saalistajille.

Vaistot näillä ovat herkässä. Pienlentokoneen lentäessä laitumen yli, koko ulkona ollut parvi säntäsi silmänräpäyksessä sisälle, kertoo yksi kasvattajista kesän havainnoistaan.

Avoimessa maastossa kana ei viihdy, sillä taivaalta saattaa tulla peto hetkenä minä hyvänsä. Niinpä laitumilla on erilaisia ratkaisuja, joilla luodaan ulkoileville luomubroilerinuorikoille turvalliset olosuhteet. Esimerkiksi vastakkain käännetyt trukkilavat toimivat piilona, kiipeilytelineenä ja varjona. Pensaita, eri korkuista heinää ja esimerkiksi kanalan seinustoilla olevat heinäpaalit antavat myös tarvittavaa suojaa.

Ulkoilu onkin näille vilkkaille tipuille oiva tapa energian purkamiseen. Ulkoilu aloitetaan noin kuuden viikon ikäisenä, jolloin broilerille kehittynyt luontainen vastuskyky mahdollistaa ulkoilun. Tosin myöhään syksyllä ja talvella ulos ei ole asiaa. Lämmintä olla pitää. Kuusi viikkoisten kanalassa on edelleen noin 20 astetta lämmintä, vaikka höyhenpuku jo lintuja lämmittääkin.

Luomurehua ensimmäisestä nokallisesta alkaen

Kuvassa pienet parvet puuhailevat kukin omiaan, etualalla hallitaan heinäpaalia, keskellä parveillaan kanalan luukun kohdalla ja takimmaiset touhaavat oman heinäpaalin kanssa.

Luomubroilerit syövät itselleen luontaista rehua. Nopea kasvaminen vaatii hyvän, tasapainoisen ruokavalion. Sen koostamisessa pitääkin olla tarkka, sillä onnistunut rehustaminen takaa terveen ja hyvän elämän.

Pienet untuvikot saavat erikoisesti siihen vaiheeseen ammattilaisten kanssa kehiteltyä ja rehutehtaalla sekoitettua rehua, jossa pohjana on viljat ja valkuaiskasvit sekä tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Iän karttuessa rehu on vähän karheampaa ja noin kolmen viikon ikäisestä alkaen kuivaheinä on yksi osa rehua. Silloin kivipiira eli kanan mahalaukun osa on kehittynyt niin, että kana saa sillä jauhettua syömänsä ruuan. Jauhamista edistääkseen luonnossakin näkee lintujen joskus syövän pieniä kiviä.

Luomubroilerikasvattajien tiloilla kasvaa luomupelloilla vehnää, kauraa, härkäpapua, hernettä ja kuivaheinää varten erilaisia heinäseoksia. Toistaiseksi osa rehuvalmistajan sekoittamasta rehusta on luomusoijaa. Soijassa on broilereiden tarvitsemat aminohapot kohdallaan ja näin saadaan taattua laadukas rehu. Kaikki kasvattajat kertoivat, että soijalle haetaan jatkuvasti vaihtoehtoja.

Loppua kohti

Kuvassa hyvin syöneet kaksi viikkoa vanhat tiput alkavat jo näyttää kanoilta.

Tämä luomuun sopiva rotu kasvaa hentoisesta tipusta 8-­‐9 viikon aikana noin kaksi kiloa painavaksi luomubroileriksi. Tavanomaisella puolella vastaava saavutetaan noin 31-­‐35 päivän aikana. Kanalasta sammutetaan valot ja annetaan parven rauhoittua ja sitten kasvattaja apujoukkoineen kerää käsin broilerit kuljetuslaatikoihin. Pimeässä linnut ovat rauhassa paikoillaan. Valoisassa niitä ei ihminen juoksemalla kiinni saisikaan.

Matkaa teurastamolle on enintään pari tuntia, sillä suurin osa luomubroilereista viettää elämänsä vain tunnin päässä teurastamosta. Perillä linnut laitetaan linjaan ja tainnutetaan sähköllä nopeasti. Tainnuttamisen takia lintu ei ehdi aavistaa loppuaan. Elintarvikkeeksi käytettävän tuotteen pitää vastata hygieniavaatimuksiin, siksi teurastus on tarkkaa ja koneilla tehdään paljon, mutta ihmistä tarvitaan. Syötäväksi tarkoitetun lihan ja suolien sekä muiden sisäelimien erottelussa parhaiten toimii ihminen. Luomubroileri jatkaa myös tämän jälkeen ihmisen käsien kautta matkaansa, sillä jokainen broileri leikataan käsin. Näin saadaan kaikki hyvä talteen ja voidaan leikata juuri sen kokoisia Rottinkirintoja ja Juoksujalkoja, kuin yksittäisestä linnusta saadaan.

Ripeys on valttia ihmisenkin työssä. Lämpötilat, puhtaus ja eri osien erillään pitäminen on tarkkaa ja valvottua. Pakkaukset suljetaan ja pakataan laatikoihin kuljetusta varten. Näin varmistetaan laadukkaaksi kasvatetun lihan tuominen laadukkaana kaupan hyllylle.

Kuluttajalle jää näin helpoin ja maukkain osa – ruuan valmistaminen laadukkaasta luomubroilerin lihasta.

Yhdessä kehittäen

Kuvassa uunissa kypsennetty kokonainen luomubroileri, sunnuntaiherkkua parhaimmillaan!

Uuden aloittamisessa on aina haasteensa. Kasvattajat kertoivat, että pelkästään viranomaisten sääntöjen ja tulkintojen selvittämiseen on tarvittu aikaa ja vaivaa. EU:n luomuasetus antaa linjauksen toiminnalle, mutta kansallinen ohjeistus on puuttunut. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että meillä on luomutarkastukset hyväksytysti läpikäynyt luomubroilerituotanto-­‐ ketju – kauppaan asti.

Halu oppia ja kokeilla uutta yhdistää kaikkia toimijoita.

Uuden oppiminen pitää nuorena, totesi kasvattajien konkari, jolla on ikää jo reilusti yli 60 vuoden.

Luomutuotanto on tuonut kasvattajille mahdollisuuden kehittää toimintaa, vastata yhdessä koko tuotantoketjusta sekä hakea vaihtoehtoja teolliseksi muodostuneeseen broilerituotantoon. Hautomosta, kasvattajista, teurastuksesta ja kaupankäynnistä vastaavat ihmiset mahtuvat yhden pöydän ympärille – ja yhteen on kokoonnuttu lukuisat kerrat haasteita ratkomaan.

Positiivisten asioiden listalle kertyi kaikilla viehtymys uuteen rotuun. Virkeä, pirteä, reipas ja utelias luomubroileritipu on antanut vanhoillekin konkareille esimerkin siitä, että yksilöissä löytyy. Toisaalta tässä ominaisuudessa on myös haasteensa: miten kehittää riittävästi virikkeitä ja miten tämä ulkoilemaan tottunut rotu viihtyy talvella kanalassa. Lisäksi kokeillaan kukonpoikien ja kanojen erottelua omiksi parvikseen, jotta voidaan sitten verrata tuloksia sekaparvissa kasvattamiseen.

Yksi tuottajista kuvasikin tilannetta, että tuottajat ovat vasta ”untuvikkoja”. Kehittäminen jatkuu, sillä ei luomutuotantokaan ole vielä valmis!

Terveisiä kasvattajilta kuluttajille: Syökää hyvillä mielin!

Kaupan hyllyyn päätyvän paketin sisällä ei ole mitä tahansa. Siinä on tulos sitoutuneen, asiaansa omistautuneen luomubroilerituotantoketjun aikaansaannoksesta. Mikäli olet sitä mieltä, että siipikarjan lihaa sopii syödä, niin silloin luomubroileri antaa sinulle mahdollisuuden valita

  • kanamaista elämää eläneen…
  • luomurehulla ruokitun…
  • huolella ja tarkkuudella seuratun…
  • viranomaisen tarkasti valvoman…
  • suomalaisia työllistävän…
  • herkullisen vaihtoehdon.

Tässä kohtaa voi sanoa, että suomalainen broilerintuotanto muuttuu syömällä!

Jouksujalka on broilerin jalka, jossa liikunnasta nauttineen linnun lihas on kiinteä ja hyvin luussa kiinni. Koipia kypsentäessä liha saa makua myös luusta.

Rottinkirinta on broilerin rintafile, jossa on siiven pala mukana. Tätä sanotaan tuttavallisesti kokkien gourmet –leikkaukseksi, sillä rintafilettä kypsennettäessä siipipala antaa lihaan lisämakua luusta ja rasvasta. Kaikki L’uomu nokka -tuotteet löytyvät tämän linkin takaa.

Maista suolan ja pippurin avulla pinnalta maustettuna ja uunissa kypsennettynä. Paistamisen aikana kannattaa paistovuoan pohjalle kertyvää rasvaa valella lihan päälle. Näin varmistat mehevän lopputuloksen. Näin valmistettuna voit maistella miltä liha itsessään maistuu. Lisää reseptejä löydät tältä sivulta

Lisukkeilla ja kastikkeilla voit sitten varioida aterioita loputtomiin. Hyvää ruokahalua!

Kuvassa Rottinkirintaa papujen kera. Katso resepti täältä